SARA // HOUSEFIVE

2017 on tehnyt hyvää.

27.2.2017
Blogi-kaverini ja kaverini muutenkin Saara tuossa juurikin nosti ilmoille kysymyksen, että "No milloin sinä rupeat sitä blogia taas kirjoittamaan?", kun vaihtelimme puhelimessa kuulumisia. Niin taisi tietää Saarakin ja te muutkin linjoilla roikkuvat (kiitos!), että en osaa tästä harrastuksesta päästää vieläkään irti :) Joskin bloggerin salasana oli jo unohtunut, piti vähän miettiä mihinkähän pikselikokoon tapasin kuvia pienentää ja ennen kaikkea, mitä ihmettä haluan tänne blogiin kirjoittaa?

Se mitä tapahtui nyt joulukuussa minulle toi ihan hirmuisesti perspektiiviä ihan kaikkeen. Niin kamalasta kaaoksesta ja stressistä syntyikin uudenlaista rauhallisuutta ja hyväksyntää <3 Elämä alkoi voittamaan ihan yllättävän nopeasti (tästäkin voisin toki kirjoittaa ihan oman postauksensa) ja vaikka kotiutuminen tänne uuteen paikkaan tuntui aluksi todella vaikealta ja jopa epämieluisalta, aika tässäkin on jo nyt tehnyt tehtävänsä ja nyt nämä kulmat ovat jo osa arkea. 


Vähän on taas alkukankeutta tuottaa tekstiä, mutta ehkäpä tämä tästä :) Toivottavaasti te muutkin voitte hyvin ja kiitos noista lukuisista kommenteista tuohon edelliseen. Ne todella lämmittivät ja herkistivät ja toivon, että jaksatte vuorovaikuttaa täällä jatkossakin <3 Kommentit ja se kanssakäyminen teidän lukijoiden kanssa on tässä blogin kirjoittamisessa kaikista parasta. Muutenhan tämä on tällaista aika tylsää yksinpuhelua :)

Mutta nyt lounashommeleihin ja kuullaan taas pian!








Bye for now.

21.12.2016
Kuinka asiat voivat muuttua viikossa. Tai onhan tähän monet syyt johtaneet jo pidemmän aikaa; masennus ja paniikkikohtaukset ovat taas muuttuneet akuuteiksi. Mulla on tämän sortin ongelmia ollut aina enkä niistä häpeä puhua ääneen, vaikka häpeä tietysti usein liittyy mielenterveysjuttuihin. Olen vain asettanut itselleni liian kovat paineet kaikesta, blogistakin, ja muutto tänne uuteen paikkaan pois tutuista ympyröistä laukaisi nyt tuon paniikkihäiriön.

Blogi sulkeutuu nyt tämän myötä ainakin toistaiseksi. Tämä on ollut rakas harrastus jo melkein kuuden vuoden ajan ja olen aikaisemminkin osannut ottaa taukoja, kun elämä muuten on ollut liian kuormittavaa. Nyt en ole aivan varma palaanko takaisin. En silti poista blogia, koska sekin vähän ahdistaa ettei tätä enää olisi.

Nyt täytyy keskittyä vain paranemiseen ja perheeseen. Jouluksi toivon paniikkikohtauksetonta päivää ja lasten iloa, yhteistä aikaa perheellä. Onneksi tukiverkkoni ja rakkaimpani - mies, siskot ja vanhemmat - jaksavat  ymmärtää ja tsempata. Olen niin kiitollinen heistä.

Juuri nyt on vaikea olla toiveikas, mutta ehkäpä pikkuhiljaa tilanne taas normalisoituu.

Oikein lämmintä joulua kaikille tätä tekstiä lukeville ja pitäkää lähimmäisistä huolta ja itsestänne. Jutelkaa ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tehkää asioita, mistä nautitte, olkaa armollisia itsellenne. Joulu tulee ilman täydellisiä siivouksia ja koristeita ja kattauksia. Kivoja ne tietysti ovat nekin, mutta tärkeintä on olla rakkaiden kanssa hymyillen.

Voikaa hyvin,
pikkuisen särkynyt Sara xxx

Äiti on paras.

10.12.2016
Äiti on  vain niin paras. 



Vaikka parasta äidin vierailussa on ihan vain äiti, tuo äiti aina kaikista parhaimmat tulijaiset.
Ruisleipää, irtoharjaksia tiskiharjaan (tämä siis ihan pyynnöstä :D), pölypusseja meidän Suomi-imuriin, piparkakkutaikinaa, nyhtökauraa, hassut joulusukat ja ruotsalaisia sisustuslehtiä.
Mamma tietää just mistä minä tykkään <3


 Äidin kanssa on maailman parasta kierrellä kaupoissa ja erityisesti niissä, missä on kaikkea somaa sisustusälää myynnissä. Joulukoristeet saavat meidät molemmat huokailemaan onnellisena.
Niin tätä obikoristettakin olin jo aikani miettinyt ja äidin siihen ihastuessa myöskin oli ostopäätös selvä. On se ihana kaikin puolin.


Äitihän on myös maailman mahtavin mummi, kuka saa pitkänmatkan lastenlasten kanssa kuitenkin mummitella leipomalla yhdessä ja mummi jaksaa lukea ainakin kymmenen suomenkielistä kirjaa putkeen. Ja siis saisihan tuota piparkakkutaikinaa tehtyä itsekkin, mutta täytyy sanoa, että kaupan taikina on aina mielestäni ollut maultaan parempaa ;) 

Tänään äiti lupautui hoitamaan lapsia niin, että minä pääsen lähtemään Suomalaisiin pikkujouluihin Corkiin. Nuha ja flunssa painaa päällä, mutta näitä kemuja en missaa missään nimessä. 

Vielä muutama päivä aikaa viettää äidin kanssa yhdessä ja en kyllä tiedä mitenpäin sitten ollaan, kun hän ei olekkaan täällä enää. täytyy varmaan heti ruveta tutkimaan lentolippuja Suomen matkaa varten.

Toivottavasti teillä muilla on myöskin kiva viikonloppu <3 Sara xx