SARA // HOUSEFIVE

Äitienpäivän asua.

26.3.2017
Tiedättekö varsinainen äitienpäivä täällä. Tuossa nuo lapset leikkii ulkona kaveriensa kanssa; esikoinen pikkusen etäämmällä futista isojen poikien kanssa ja kaksi pienempää seuraavan talon naapurin tytön kanssa tuossa ulko-oven edessä kuuloetäisyydellä ja mä kun ensin aikani istuskelin ulkopenkillä toimettomana, päätin sitten tulla tähän tietokoneelle siirtämään päivän kuvia. Ja kun kenelläkään ei ole vielä nälkä tai muukaan hätä, niin kirjoittelen nyt sitten samalla vähän muistiin päivän tapahtumia :)



Kellojen siirto ei periaatteessa toistaiseksi aiheuttanut mitään toimenpiteitä, mutta mies antoi mulle pienen aamulevon, mistä tosiaan haaveilinkin ja sen seurauksena kello oli jo noustessani melkein 10 uutta aikaa, että ei kyllä ehditty lähtemään tunnin päähän Corkiin iltapäiväksi, mitä oltiin vähän suunniteltu. Liamilla oli nimittäin nyt vielä illasta töitä ja niinpä suunnattiin kuitenkin vähän kotikulmilta pois tuohon viereiseen Traleehen. 

Ilma oli taas mitä kaunein ja vähän kyllä pähkäilin, mitä ihmettä pukea, kun jotenkin järjenvastaista ihan mitään kesähepeneitä kaivella kaapista. Sen verran kevyempää kuitenkin valitsi, että Lindexin tummansinisen pellavaisen t-paidan, H&M:ltä joskus aikanaan hankitun pellavaisen bleiserin, ballerinat jalkaan ja sitten toki nuo samat farkut, mistä kirjoitelinkin vähän aikaa sitten. Ne löytyy päältä miltei joka päivä :) Tämmöinen simppeli kevätasu. Voisin kuvitella kesällä pukevani vaikka farkkushortsien kaveriksi.



Mies lupasi tarjota äitienpäivä-lounaan ja kai siksikin ettei hänen tarvitsisi kokata ja mielessäni oli tämä söpö fish&chips-baari. Tämä Quinlan's on tällainen pieni ketju ja heidän ravintolat ovat aika söpöjä, mutta meillä kävi melkoinen tuuri, sillä tuola Traleen ravintolassa on tasan yksi pöytä, mihin mahtuu enemmän kuin kaksi asiakasta samalla kertaa ja se vapautui juuri, kun kävelimme sisään.



Eihän me tuollaisia ranskiksia ja muita uppopaistettuja usein syödä, mutta silloin tällöin ne ovat ihan taivaallisia. Tai no mä valitsin pannu paistettua seabassia (suomeksi??), salaattia ja sitten vähän muiden lautasilta varastin perunoita.



Meitä rupesi naurattamaan Fionn, kun on nyt parhaalta kaveriltaan oppinut tällaisia isojen poikien juttuja. Dab ja bottle flip game ja mitä näitä nyt on :) Alkaa meidän perheeseenkin pikkuhiljaa hiipiä kaikkia cooleja koululaisten ilmiöitä. Tohkeissaan selitti emojeista ja joka toinen sana on tällä hetkellä awesome :)


Tuo Tralee on kyllä jännä paikka. Rakennukset on tosi kauniita ja muistuttaa minua Dublinista ja jopa  Lontoosta. Toinen toistaan parempia kuvaustaustoja, mutta jotenkin paikka on vähän sellainen sieluton ja lattea. Ei ole mitään sykettä taikka iloista meininkiä, mitä täältä Killarenysta kyllä aistii. 

Haluan kyllä palata pian kuvailemaan noita rakennuksia ja ruokailun jälkeinen puutarhakauppareissukaan ei toteutunut tänään eli täytynee tuo parinkymmenen minuuttin matka taittaa taasen pian. Meille tuli sittenkin vähän kiire palata kotiin, kun Liamin työt oli alkamassa.

Ei kyllä mun täytyy nyt patistella lapset mukaani ruokakauppaan, että saadaan vielä jotain illallistakin aikaiseksi! En oikein yhtään tiedä mihin aikaan heitä pitäisi nukkumaan tänään yrittää saada :D

Mutta kuulemisiin ja rauhallista uuden viikon alkua <3 

Äiti ja lapset taas rannalla.

25.3.2017
Jaksattekohan te enää näitä mun iänkaikkisia rantakuvia :D Niitä olisi nyt siis vielä luvassa ja pientä varaslähtöä kesätunnelmiin. Uskallankohan edes sanoa, mutta täällä on lämpöasteet kivunneet jopa +17 asteeseen. Perjantaina vietettiin Jamesin syntymäpäiviä leikkipuistossa hengailemalla ja tänään lauantaina iltapäivällä poikien Gaelic football-treenien jälkeen lähdettiin rannalle. Olen niin henkeen ja vereen rantatyttö, että tuola merituulessa kyllä unohtuu kaikki stressi ja murheet.  

Valtavilla dyyneillä on vain niin huippua kuljeskella ja ihmettelen itsekkin, että miten kaikista korkeimmillakin kukkuloilla on korkean paikan kammoisella aivan rauhallista olla? Ehkä siksi, että sitä tietää jyrkänkin hiekkasärkän olevan lopulta upottavaa hiekkaa ja pehmeää alastuloa :)

Lapset keksivät vaikka mitä seikkailuja ja lemppari taitaa olla ihan perinteinen kieriminen alas mäkeä pitkin. Oli kyllä kaikki korvantaustat ja varpaanvälit täysi rantahiekkaa, kun vielä illasta kylvetin heidät :)

Elsi jemmasi kourallisia simpukoita repun taskuun. 

Lapset leikkivät keskenänsä ja koira juoksenteli ympäriinsä, istui välillä viereeni huilaamaan ja sitten hävisi taas tutkimaan paikkoja. Ja minä nautin ja keräilin d-vitamiinia.

Pienestä sitä onni on kiinni; auringon paistetta ja aaltojen tasainen taustalla humiseva rikkoutuminen rantavesiin tekivät tästä päivästä niin erityisen hyvän.

Täällä on nyt sunnuntaina äitienpäivä. Itse en vieläkään oikein osaa mieltää ajankohtaa oikeaksi, vaikka ilmeisesti lapset ovatkin askarrelleet jotain yllätyksiä koulussa. Radiossa, ajomatkalla rannalle, joka toisessa mainoksessa mainittiin Mother's day ja siinä näiden tyyppien hyöriessä mietin miten erityisen mukavalta tuntuu, että heillä on niin hyvät kemiat ja selkeästi tykkäävät olla yhdessä. Että vaikka nuo pienet ikäerot alussa tuottivat enemmän ihan konkreettisia lastenhoitohommia, nyt voimme sitten nauttia työn tuloksista ;) Kovin olen kiitollinen lapsukaisistani.

Sellainen toive nyt tähän sunnuntaiseen äitienpäivään olisi, että voisin vähän pötkötellä aamusta itsekseni sängyssä. Vaikka usein heräilenkin lasten ääniin heti kukonlaulun aikaan, en ole ihan hirmuisen hyvä aamuihminen. Tarvitsen sellaista hissuuksiin olo-aikaa heti ensimmäiseksi, mutta tietysti 99% aamuista jollakulla heistä on erityisesti minulle heti asiaa, kun silmäni suvaitsen avata :) 

Toisaalta yritän miettiä, että todennäköisesti parin vuoden päästä joudun itse heitä herättelemään päivän toimiin ja nämä aamuiset päälläni pomppimiset ovat historiaa. 

Jokatapauksessa rauhallista ja rentoa sunnuntaita kaikille ja muistakaa keräillä voimia tulevaa viikkoa varten tekemällä jotain oikein ihanaa ja mielekästä. Mä olin vähän ajatellut, että ottaisin sunnuntai-illan traditioksi tehdä yhtä meditaatio ja venyttely dvd:tä. Sehän olisi mainio viikon ja viikonlopun lopetus :) Mutta nyt nukkumaan ja toivottavasti kesäaikaan siirtyminen ei tuota kenellekkään turhan paljon menetettyjä yöunia.



Mikä minusta tulee isona?

24.3.2017
Miten ihmeessä voinkaan tehdä uuden postauksen noiden ihanien kuvien jälkeen? Hurjasti teiltä tykkäyksiä ja kommentteja - valtaisa kiitos! Varsinkin tuo facebook-kommentointi ja tykkäily tuo tänne uusia tyyppejä ja se on kiva se :) Vaikka te vanhat olette tietysti ihan parhaita :)

Yksi asia mikä tässä nyt oikeastaan jo Elsin täytettyä kolme on ollut mielen päällä. Mitä ihmettä minä rupeaisin tekemään työkseni? Mikä minusta tulee isona?

Aikaisemminhan olen tosiaan kouluttautunut maskeeraajaksi ja toiminut sitten päällikkötasolla catering-maailmassa. Periaatteessahan noihin ravintola/baari/kahvilahommiin olisi helppo pujahtaa takaisin ja haaveena olisikin joskus lasten ollessa vähän isompia omistaa oma kahvila taas kerran. 

Meistä oli miehen kanssa niin ihanaa pyörittää yhdessä omaa bisnestä, että riemusta kiljuen hyppäisimme siihen hommaan taas. Tosin pienten lasten kanssa emme voi ryhtyä yrittäjiksi molemmat. Tiedän jo valmiiksi, miten naimisissa sitä oman puljun kanssa onkaan.

Mutta nyt. Nyt en vain koe, että me molemmat voidaan tehdä vuorotyötä, koska meillä ei tosiaan ole tukiverkkoa mailla halmeilla ja au pair-ajatus tuntuu taas todella vieraalta.


Että mitä ihmettä sitten rupeaisin tekemään? Yksi asia, mikä mietityttää on lasten loma-ajat. Ja miten voimme matkustaa Suomeen, jos saan vain Irlantilaisen standardi 4-viikkoisen vuosiloman? Sitä toki täällä voi hajauttaa vaikka päivä kerrallaan ympäri vuoden. Mutta silti; ajatus työelämän ja lapsien yhdistämisestä tuntuu ihan todella suurelta möykyltä. Miten se vain edes tulee olemaan mahdollista?

Tai no on minulla yksi haave. Että voisin tehdä osittain kotoa käsin joustavasti töitä niin, että voisin silti hakea lapset koulusta ja olla äitiliini iltapäivät. Puhua heidän kanssaan Suomea, kuten aina, mutta niin ettei se rupea unohtumaan, jos kanssakäymiset ovat vain iltapainotteisia. 

Vaihtoehtoja on muutama. Voisin käydä opinnot koulunkäyntiavustajaksi, että työaikani olisi samat kuin koulujen lukukaudet. Voisi ruveta lastenhoitajaksi omasta kodistani käsin tai siis suomalaisittain perhepäivähoitajaksi. Pyörittelen mielessäni myös ravintoterapeutiksi lukemista. Siinä on aihe, mikä minua kiinnostaa suunnattomasti. 

Ja sitten on tämä valokuvaus.


Veri vetää valokuvauksen pariin, sillä onhan molemmat vanhempani valokuvaajia. Toistaiseksi olen tällainen itseoppinut yksilö ja koen, että tekniikkapuolella minulla on vielä niiiiin paljon työnsarkaa ja opeteltavaa, että ihan hirvittää. Ideoita on ja isäni (mentorini numero yksi) mukaan myös näkemystä. Tähän asti kaiken uuden opetteleminen on mennyt vähän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - pääni on äitiyden myötä muuttunut ihan sahanpuruksi. Mutta tekemällähän oppii. 

Ja täällä Killarneyssa olisi mielestäni tälle hommalle markkinoitakin.... Ja sitten iskee epätoivoinen enmäosaa, enmäoletarpeeksihyvä. Seurailen jonkun verran muita lapsikuvaajia ja hääkuvailijoita ja koen, että oma tyylini olisi enemmän tällainen arkinen ja realistinen, kuin mikään ihme propeilla höystetty teemakuvaus. Lapsia itsensä näköisenä; tunnetta, hetkiä. 

Miehen siskon häät me kuvattiin isän kanssa yhdessä ja se oli kyllä niin jännittävän kutkuttavaa hommaa, mutta toisaalta maailman ihaninta kuvata niitä tärkeitä hetkiä ja loistetta silmissä. 

Kun otan tuon Canonin käteen, se tuntuu niin luonnolliselta silmän jatkeelta. En edes voi kuvailla valokuvausta kohdallani intohimoiseksi harrastamiseksi.  Se vain on. Se on osa minua, mutta koska en kuvaile itseäni miksikään harrastelijaksi, välillä mietin, että tarkoittaako se etten ole oikeasti tässä hommassa taitava? Mulla käy vähän kaikkien todella sydäntä lähellä olevien asioiden kanssa, että ujostelen ja nolostun enkä uskalla sanoa kuinka paljon hommasta pidän.

No niin ja näin, tällaisia ajatuksia tuli tänä aamuna mieleen, kun räiskin kokeeksi kuvia pitkästä aikaa tuolla kunnon kamerallani. Ihan vain meidän Elsin aamuhöpsötyksiä :) Iltapäivällä olisi tarkoitus ottaa perheen 5-vuotiaasta syntymäpäiväsankarista kuvia tuolla luonnonpuistossa. Jonkun asteista harjoittelua tämäkin. Koska kenties joku päivä...

p.s. huomaan, että kuvat on vähän sameita. Nimittäin olipa jotkut pienet sormet käyneet vähän klähmimässä kameran linssiä, minkä huomasin vasta, kun olin kuvat ladannut tietokoneelle. Lapset...!