SARA // HOUSEFIVE

Joulukoristeista.

20.11.2017

Nyt on ehkä syytä klikata pois tästä blogista, 
jos joulufiilistely on sinulle vielä totaalisen liian aikaisessa. 

Mulla itseasiassa on itsellä sellainen kevytfiilistely ollut tässä menossa, mutta tajusin olevani sisäisen kalenterini kanssa viikon ajoissa. Kuvittelin kokoajan, että kuukausi vaihtuu jo ensi viikonloppuna ja panikoinkin vähän, että hitsit tässähän tulee kaiken hössötyksen kanssa vielä kiire! Mielelläni ottaisin tällä light-vaihteella vielä hetkisen, you know, vähän kynttilöitä ja pikkuvaloja, musiikkia, mistä tulee joulu mieleen, mutta ei ole oikeasti joulumusiikkia jne. Tajutessani, että marraskuuta elellään vielä reilun viikon verran, tulin tosi tyytyväiseksi. Vielä ei tarvitse kaivella joulutonttuja ja punaisia torkkupeittoja esille.



Vaikka tapaan aloitella fiilistelyt ja koristelut aika aikaiseen, oli mielestäni läheisen viher-lifestylekauppan jouluosasto hippasen liian aikaisessa jouluosastonsa kanssa jo ennen Halloweenia, kun kävimme sielä vanhempieni kanssa. Mutta silti; en voinut olla olematta lähes yhtä haltioissa kuin äitini ja Elsi. Kysyin kaupan myyjältä saisinko ottaa vähän kuvia ja hän sanoi, että tuosta vaan. En sitten tiedä mikä putiikin virallinen linja on ja siksi yritin aivan sairaan nopeasti räpsiä nämä kuvat ennenkuin kukaan tulisi kieltämään.



Kieltämättä joulunajassa mulla tulee aina välillä tosi ikävä sellaisia oman lapsuuden ikonisia joulufiiilistely juttuja Suomesta, kuin esimerkiksi Stockan jouluikkuna. Nyt luulen, että löysimme meille jouluikkunan tuolta Ballyseedy garden and homesta. 



Somistelu oli tehty ihanan old schoolisti ja paikka rönsyili mitä upeampia koristeita.



Äidin hiihtäessä itsekseen korinsa kanssa kojusta toiselle, Elsin ihaillessa joulumaailmaa, mä ihastelin koko kokonaisuutta ja päätin, että sitten lähempänä joulua saatetaan tulla tänne koko perheellä ostoksille. Meidän kuusi nimittäin kaipaisi kipeästi lisää koristeita. Viimeiset vuodet kuusemme on koristeltu vain metristä ylöspäin ja siksi meillä ei hirmuisesti ole ollut palloja tai muita ornamentteja. Nyt mietin, että lapset voisivat vuosittain valita aina yhden uuden koristeen kukin. Saisivat ne sitten joku päivä mukaan omiin koteihinsa :)



Tietysti tässä vaiheessa mun täytynee heittää hyvästit harmonisesti värikoodatulle joulukoristelulle, mutta eikö joulu saakkin olla vähän kitch :)













Sori, että nämä kuvat pomppii ihan miten sattuu; minä ja tämä bloggerin pohja + tosi monta kuvaa ei olla kovin hyviä kavereita. Pohdin taas jatkuvasti pitäisikö suosiolla hypätä wordpressin matkaan, jos tämä postauksien tuottaminen ei olisi tällaista takkuamista. 

Toivottavasti silti pomppivien kuvien myötä teille välittyy edes vähän fiilistä tuosta ihanasta kaupasta. En olisi uskonut, että meiltä ihan parinkymmenen minuutin päästä löytyy tuollainen huippukiva paikka. Heillä on nimittäin myös tosi kiva ravintoa/kahvila samassa yhteydessä.

Nyt mun täytyy laittaa nuo riehuvat kakrut nukkumaan, mutta palaillaan taas ihan pian <3

Aika kiva Killarney.

17.11.2017
Yleensä en tykkää kierrättää kuvia instan ja blogin välillä kauheasti, koska tiedät että näitä selailevat samat tyypit, mutta nyt tuli sellainen yllättävä rako kirjoittaa blogia, että muiden kuvien puutteessa saatte tämän aiheeseen sopivan foton.


Olen kyllä aikaisemminkin kirjoitellut, että olemme jo aika kotiutuneet tänne Killarneyyn, mutta tänään ajellessa autossa ja ihastellessa ohi kiitäviä maisemia tuli taas sellainen olo, että ihanaa, kun tämä on meidän kotipaikka. Enpä olisi uskonut vuosi sitten just tänne muuton jälkeen uneksiakkaan näin hyvistä fiilikisistä! Tämä vuosi on opettanut roppakaupalla nöyryyttä, mutta myös kiitollisuutta. On ollut ihan hiton vaikeaa, mutta siitäkin on noustu!

On useitakin juttuja mitä kaipaisin tänne Killarneyyn, mutta niitä löytyy läheisestä Traleesta ja sitten vain pikkusen pidemmältä Corkista. Molempiin on sen verran helppo matka, että lopulta olen ihan tyytyväinen asumiseen just tässä pikkukaupungissa. Tällä hetkellä eniten koettelee välimatka tuonne Liamin kotikaupunkiin. 

Jopa tämä koti tuntuu just nyt niin kotoisalta, että jos meillä olisi asuntolainarahat kasassa, voisin jopa kuvitella yrittäväni ostaa just tämän vuokraisännältä (ja rempata tietty noi lattiat ja keittiön ;)).

Kaikkein, kaikkein paras on tietysti, miten ihanasti lapset on tänne kotiutuneet. Vaikka tämä onkin suht pieni paikka, on täällä niin paljon enemmän mahdollisuuksia ja tekemistä, kuin pikkuruisessa Clifdenissä. 

Lähimaastoista on vielä niin paljon näkemättä ja kokematta, että innoissani aloitellaan tätä toista täällä asumisvuotta. Nyt ihan esi-alkuun toivoisin, että ehdittäisiin perheellä käydä patikoimassa muutama noista vähän lapsiystävällisemmistä lyhyistä vaellusreiteistä vuoristossa. Tai no ei varmaan mihinkään huipulle ihan vielä, mutta siinäpä harrastus, mitä haluaisin koko perheellä harrastaa. Toisatiseksi siedettävä ilma, mun ja miehen vapaat ja lasten vapaat eivät ole vielä kohdanneet, mut jos sitten vaikka joululomalla.

Joulufiiliskin täällä uhkaavasti alkaa hiipiä kehiin. Eikä yhtään sen enempää, koska viikon päästä sunnuntaina lupasin ottaa vähän Corkin muskarissa joulukorttikuvia ja sen taustaa nyt kovasti ideoinut. Toivottavasti päästään kuvailemaan ulkona! Muuten suunnitelmat on aika hyvällä mallilla, mutta yritän kuumeisesti keksiä, mitä pukea omille lapsille noihin kuviin.

Jeps, mut ens kerralla taidan tykittää teille ne joulufiilistelykuvat, mistä aikaisemmin mainitsin :) Oikein kivaa perjantaita kaikki!

Hetki ennen joulufiiliksiä.

15.11.2017
Olen aikaisemminkin sanonut, että mun syksy soljuu jotakuinkin tapaan Elsin synttärit koristeineen, Halloween koristeineen, parin viikon hengähdys ja sitten joulufiilistelyt koristeineen. Itseasiassa tänään 15.11 on aina se tuon hengähdyksen viimeinen päivä. Tänään muistelen jo vuosia sitten pois nukkunutta mummiani. Marraskuun alku tuntuu oikeastaan aina aika melankoliselta, mistä on sitten mukava jatkaa tunnelmalliseen joulun aikaan.

Kulunut viikonloppu ja alkuviikko on ollut aika tunteellista aikaa. Ajatukset on ollut läheisissä, elämän kiertokulussa, kiitollisuudessa, rakkaudessa ja luopumisessa. Tätä kaikkea pureskellessa olen lähinnä vain neulonut ja ollut läsnä. Miettinyt omaakin elämää ja tehnyt aika isoja päätöksiä. 

Viikonloppu-reissulla miehen kotikaupungissa poikkesin kuitenkin nopeasti söpössä Søstrene Grene-kaupassa etsimässä yhtä taulukehystä, mutta päädyinkin nappaamaan mukaan vain tämän peuran, tuon tähden mallisen korttipidikkeen ja mini koristekäpyjä.


Ne päätyivät esille oikeastaan heti, koska tyttöseni Elsi taitaa omata saman somistelusilmän, kuin äitiliini :) Lapset on tietty jo aivan täpinöissää lähestyvästä joulunajasta ja olenhan minäkin. Vähän kyllä jännittää, koska edellinen joulunaika meni miten meni. Toisaalta juuri siksi on kova halu ottaa oikein rauhallisesti ja hötkyilemättä ja keskittyä vain hyvään tunnelmaan. 

Lasten lahjat on osittain hankittu ja mietitty, mutta nekään ei tunnu laisinkaan tärkeiltä. Oikeastaan just nyt en kaipaa yhtään lisää materiaa (hyvä sanoa näiden pikkuostosten jälkeenn... ;)), vaan läheisiä ja yhdessä oloa. Siksipä me vietämmekin joulun tänä vuonna koko miehen perheellä hänen veljensä kotona. Aikaisemmin jotenkin odotin ihan vain meidän perheen omaa joulua, mutta nyt huomaankin, että kaipaan erityisen paljon enemmän ihmisiä ympärille. Ehkä myös siksi, että koko joulufiilis ei ole vain minun ja Liamin varassa. 

Äitini ja isäni mukana tulleista nyssäköistä löytyi tuo minun lapsuudestani tuttu tonttu. Näitä oli kolme - meille jokaiselle siskolle omamme. Elsi keksi sujauttaa sen sähkökynttilän kaveriksi lyhtyyn :) Siitä se kuulemma tarkkailee ovatko he kilttejä. 

Kyllä nämä fiilistelyt täällä blogissakin varmasti nyt lisääntyvät pikkuhiljaa, mutta nyt vielä hetken ajatukseni viivähtävät menneisyydessä ja omassa ihanassa mummissani <3